Ottelupaikkana oli taas kerran Nilsiän kotihalli, joka edellisellä kertaa ei ollut kovin helppo paikka pelata. Vastustajista Savo II oli sama kuin viimeksi Nilsiässä, kun taas SuKi voitettiin Iisalmessa.

Savo otteluun lähdettiin selvästi haastajan asemasta viime kertaisen tappion takia. Ottelun kaksi ensimmäistä erää hallittiin peliä, mutta ne tärkeimmät, maalit, jäivät tekemättä, joilla ottelun kulku olisi saatu käännettyä toiseksi. Kaksi erää tahkottiin siis 0-0 lukemissa. Saatiin hyvin hallittua peliä ja koko joukkueen peli tuntui hyvältä. Kolmannen erän shokki alku 1,5 min ja 3-0 tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aikalisän avulla saatiin taas hieman pelistä kiinni, mutta kun maaleja ei saatu paikoista, niin ei ottelua vaan valitettavasti ilman maaleja voiteta. Paikkoja oli hyvin, vaikka kääntää ottelu itselle, mutta tällä kertaa Savo oli sen ”puoli” askelta edeltä.

Toinen peli oli selvästi helpompi kuin ensimmäinen. Hallittiin hyvin peliä ja oli mukavaa kentällä. Nyt saatiin myös maaleja. Kaveri onnistui muutaman puoluspään merkkausvirheen jälkeen tekemään pari, vai oisko ollu peräti kolme, osumaa takanurkalta tyhjiin. Tähän asiaan tulee jatkossa saada parannusta: merkkauspeli kuntoon ja ääntä kentällä. Muuten ottelu oli hyvä, paitsi voitto tästä oltaisiin ansaittu. Kaveri teki hyvin tarvittavat osumat tasoitukseen, onnittelut siitä.

Kokonaisuutena turnaus oli hyvä, vaikka maalinteko tökki liikaa. Omanpään pelaaminen sujui kiitettävästi lukuunottamatta näitä muutamaa merkkausvirhettä molemmissa otteluissa. Markus torjui kaikki, mitkä oli suinkin vain torjuttavissa, joten maalinteko ja merkkausharjoittelua lisää, niin jo alkaa tulosta tulla. Positiivisina asioina lisättäköön vielä kakkoskentän onnistumiset hyökkäyspäässä ja A-P:n loistava pelivire. Myös puolustuksessa Reijo ja Markku esittivät hyviä otteita. Eipä tässä sen kummempia kuin taistelumielellä viimeiseen turnaukseen ja Iisalmeen, jossa ei olla hävitty kuin yksi ottelu tällä kaudella. Niin ja Väänäsen pelatessa ei olla vielä hävitty yhtään ottelua, jos tätä salibandyliiton sanoisinko hieman ”kyseenalaista” puhelinpäätöstä ei oteta huomioon =)

Nyt edessä oli uusi halli, uusi lattia ja muutenkin uusi ja ”outo” paikka =) ”Oudoksi” varsinkin tunnelman teki ennennäkemättömän suuri Nujun kotikatsomo, joka oli ostettu paikalle luokkaretkirahojen keruuta varten. Todella iso plussa järjestävälle joukkueelle.

Ottelua Nujua vastaan voi kuvata vain yhdellä sanalla: jääkiekko. Ottelussa sai ajella selkään ja käyttää mailaa muuhunkin kuin pelaamiseen. Ehkä tuomareillakin voi olla näppinsä pelissä jossain mielessä. Mut se siitä. Samat säännöt molemmille. Ottelu oli kuitenkin pelillisesti meidän joukkueelta hyvä esitys. Onnistumisia tuli niin puolustus, hyökkäys kuin maalivahtipelissäkin, josta kertoo myös lopputulos 4-2 tappio. Hyökkäyspäässä olisi ollut tietenkin paikkoja, vaikka ratkaista ottelu itsellekin, mutta tällä kertaa Nuju vei ottelun samoin lukemin kuin me ekassa turnauksessa. Ainoa mikä jäi harmittamaan, niin lopussa ei saatu 6-3 ylivoimalla maalia, vaikka paikkoja oli. Näissä tilanteissa pallo tekee työt, miehet vain laittaa pallon maaliin. Kärjistettynä.

Toinen ottelu oli sitten jo ennakoltaan hieman helpompi, vaikka Ulma II pysyikin pelissä mukana kaksi erää. Tehtiin tarvittavat osumat onneksi, 1-1 tilanteessa kaverin ylärima näyttikin jo huolestuttavalta. Positiivinen asia ottelussa oli toisen maalivahdin testaaminen, joka toimi hyvin. Markku pelasi hyvän ottelun ja syötti kaksi maalia. Samoin Markus pelasi taas kentällä hyvän ottelun tehoilla 2+1 (maalivahti). Tämä oli todella tärkeä testi, jos Markus ei jostain syystä pääse johonkin turnaukseen, niin on hyvä kakkosveska varalla.

Tärkeintä turnauksessa oli, että haastettiin Nuju hyvällä pelillä. Isommassa salissa olisi ottelu voinut olla toisinkin päin. Puolustus toimi koko turnauksen hyvin, vaikka tärkeitä pelaajia oli turnauksesta sivussa, varsinkin puolustuksesta kolme kovaa nimeä ja hyökkäyksestäkin muutama. Olosuhteisiin nähden hyvä turnaus koko joukkueelta ja mikä tärkeintä, joukkueesta oli aistittavissa hyvä fiilis. Tästä on hyvä lähteä haastaamaan Savo kotonaan.

Pekka 7.2.2007

Iisalmi osoittautui taas kerran hyväksi paikaksi SB Raatin kannalta. Taas tuli voitto ja niukka maalin tappio. Iisalmessa tällä kaudella voitettu 5 peliä ja vain yksi tappio.

Hieman sitten valmentajan mietteitä otteluista. Ensimmäinen ottelu Ulmaa vastaan näytti taas kerran SB Raatin valmiuden nousta myös tappio asemasta voittoon oman pelin parantamisella. Ottelu oli koko joukkueelta hyvä esitys. Ylivoimaa saatiin harjoitella useaan otteeseen ja nähtiin varmaan kauden nopein ylivoimamaalikin, jonka ykköskenttä väsäsi kahdessa sekunnissa. Maalivahti torjui loistavasti ne paikat, mitkä oli torjuttavissa, eikä edellisen päivän kuumekaan pahemmin haitannut torjuntatyöskentelyä. Joukkuehenki oli taas kohdillaan, vaikka vielä enemmän pitäisi nauttia pelaamisesta. Tärkeintä oli, että joka kenttä onnistui maalinteossa ja pakko itseä kehua sen verran, että ykköskenttä teki kolme ja piti nollat, josta suurin kiitos pakkipari Reijolle ja Janille.

Toinen ottelu oli sitten illan paras taistelu, vaikka tuloksena olikin niukka 2-1 tappio. Ottelu oli tasaista vääntää alusta loppuun ja paikkoja olisi ollut, vaikka ratkaisuunkin. Kolmoskenttä kunnostautui maalinteossa ottelun ainokaisella, joten valmentajan näkökulmasta on ilo kertoa, että on löydetty kolme tasaista ja hyvää kenttää, jotka kaikki pystyvät tarvittaessa ratkaisuun. Tästä johtuen kaikki kentät saivat vastuuta niin yli- kuin alivoimallakin. Puolustus ja maalivahtipeli toimi loistavasti koko ottelun, josta kertoo myös tulostaulu, vain 2 omiin. Tällaiset ottelut pitäisi pystyä hoitamaan kotiin muutamalla lisämaalilla, johon on tultava muutos =) Paven mokke saa kiittää myös loistavasti torjunnutta ylärimaa viimeisellä minuutilla.

Yhteenvetona. Joukkue, tämä alkaa taas näyttää salibandylta, mutta EI ”LIEHUTA”, eikä leijuta. Jokainen peli alkaa aina 0-0:sta, jossa hieman vielä uudella joukkueella opittavaa. Kuitenkin on ilo valmentaa teitä. Innolla seuraavaan turnaukseen Keiteleelle. Kiitos.

Pekka 18.1.2007