Kausianalyysi kaudesta 2018-19
Näin jälkikäteen katsottuna SB Raatin edustusjoukkueen kausi oli positiivinen ja lopulliseen sijoitukseen Savo-Karjalan 4. divisioonassa täytyy olla tyytyväinen. Lopullinen sarjasijoitus 10 joukkueen lohkossa oli lopulta neljäs. Toisaalta jopa sarjassa säilymistä saatiin tasaisessa sarjassa jännittää lähes loppuun asti. Suora säilyminen ratkesi vasta toiseksi viimeisessä ottelussa, kauden toisessa Nilsiän derbyssä paikallisvastustaja Apassit II:ta vastaan. Sarjan kärkijoukkueiltakin pystyttiin voittoja ottamaan, mikä kielii joukkueen potentiaalista vieläkin parempiin peliesityksiin. Se, että kärkijoukkueiltakin pystyttiin voittoja ottamaan, jättää paljon nälkää myös ensi kaudelle.
Kuluneesta kaudesta voidaan sanoa hyvällä omalla tunnolla sen olleen nousujohteinen. Kausi alkoi tahmeasti, mutta loppua kohden treeneissä sisäänajetut asiat alkoivat näkymään pelikentillä paremmin ja paremmin, mikä näkyi myös tuloksissa. Tätä kuvaa hyvin se, että ennen vuoden vaihdetta joukkue oli ottanut sarjapeleistä kaksi voittoa, yhden tasapelin ja viisi tappiota, kun taas tammikuusta alkaen saldo oli kahdeksan voittoa ja ainoastaan kaksi tappiota. Sarjapisteitä (21) kertyi yli tuplasti myös edelliseen kauteen (10) verrattuna.
Kausi aloitettiin elokuun lopussa TEHO Sport Suomen Cupissa. Suomen Cupin karkelot päättyivätkin osaltamme jo ensimmäisen kierroksen turnaukseen, jossa pelattiin kolmea ottelua. Näistä käteen jäi kaksi tappiota ja yksi voitto. Joukkueen peli tässä kohtaa kautta ei ollut lähelläkään valmista ja paljon oli töitä tehtävänä.
Joukkueen tulokset 4. divisioonan syyskaudella eivät olleet parhaat mahdolliset. Joukkueen sisällä tiedettiin omat kyvyt, eikä kukaan ollut tyytyväinen tuloksiin. Tiedettiin, että parempaankin pystytään. Treeneissä oli hyvä tekemisen meininki ja valmennus ajoi sinnikkäästi sisään joukkueen peliin asioita, joilla tulostakin alkaisi tulla. Monessa ottelussa syyskaudella, joista pisteitä olisi ollut enemmänkin tarjolla, päädyttiin kuitenkin turhauttaviin pistemenetyksiin.
Mutta sitten; joulutauon jälkeen kentillä nähtiin sisuuntunut Raatti. Tulosta alkoi tulla ja maalipaikoissa oltiin riittävän tehokkaita. Valmennus sai ilokseen huomata, että treeneissä jankatut asiat alkoivat kuin alkoivatkin näkymään sinipaitojen perustekemisessä kentällä ja tämä näkyi monesti myös tulostaululla. Tulosta tuli ja peli parani loppua kohti edelleen. Joitain yksittäisiä pelillisiä notkahduksia tapahtui keväälläkin, mutta keskimäärin pelin rutiinitaso kasvoi kauden loppua kohden koko ajan. Kausi oli mukava lopettaa voittoputkessa, jonka jälkeen vietettiin yhteinen saunailta.
Valmistautuminen kauteen aloitettiin jo kesällä. Kesä oli kuuma ja treeneissä hiki virtasi. Kesällä treeneissä olisi ollut ilo nähdä kuitenkin enemmänkin kävijöitä. Kun pelikausi alkoi, treeniaktiivisuuskin lisääntyi. Toki täällä alasarjoissa pelatessa ja treenatessa välillä näkyy myös se, että työ-, koulu -tai perhekiireet verottavat treeneissä kävijöiden määrää. Onneksi kuitenkin kauden aikana saatiin vedettyä monet hyvät treenit niin, että lähes koko rinki oli paikalla. Edustuksen valmennusringissä oli mukana jopa neljä innokasta salibandyniiloa, joista kolme pelaajavalmentajan roolissa. Suuri hyöty ja apu valmennukseen saatiin, kun seuran entinen pelaaja Marko Harle hyppäsi syksyllä mukaan valmennusrinkiin keskittyen vain valmentamaan. Treenien laatu pyrittiin pitämään aina mahdollisimman korkeana ja sellaisena, että se palvelee joukkueen pelin ja yksilöidenkin kehitystä. Neljän hengen valmennusrinkiin liittyy haasteita, mutta se oli myös suuri etu, sillä mukana oli neljä kaveria, jotka kaikki halusivat tehdä yhdessä töitä joukkueen eduksi.
Joukkeesta löytyi tällä kaudella myös ratkaisijoita edelliskautta laajemmalta rintamalta, eikä maalien tekeminen ollut vain muutaman pelaajan harteilla. Tämä kertonee myös siitä, että joukkueen yhteispelin rakentaminen onnistui ja yksilötason onnistumisia saatiin tätä kautta monelle pelaajalle. Jokainen joukkueen pelaaja hoiti ruutunsa ja pelasi joukkueen eteen. Myös joukkueen maalivahtipeli toimi. Jokainen neljästä joukkueen maalinsuulla kauden aikana käyneestä maalivahdista pelasivat sillä tasolla, että luotto maalivahtipelaamiseen oli korkea. Tämäkin osaltaan mahdollisti vapautuneemman pelin joukkueelle, mikä siivittikin joukkueen hyviin tuloksiin.
Nyt kun kausi on ohi ja peliesitykset osoittivat, että sarjan kärki on tällä kokoonpanolla ja pelikirjalla voitettavissa, ei voi kuin innolla odottaa seuraavaa kautta. On täysin mahollista, että Raatti kilpailee realistisesti sarjan kärkisijoituksista, mikäli ensi kaudella jatketaan siitä, mihin tällä kaudella jäätiin. Tämä onkin suuri mutta. Joukkueen pitää pystyä pelaamaan koko kausi omalla parhaalla tasollaan, mikä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Mutta kun tasainen laatu löydetään peliesityksiin kauden alusta aivan loppuun asti, SB Raatti tulee olemaan seuraavalla kaudella vaarallinen ja ikävä vastustaja jokaiselle, eikä kärkisijoista kamppailu siinä tilanteessa olisi mahdoton ajatus.
Vaikka alku oli hankalaa, kaudesta 2018-19 jäi todella positiivinen maku ja kova usko joukkueen tekemiseen. Haluankin omasta puolestani kiittää jokaista joukkueen toiminnassa mukana jollain tavalla ollutta: pelaajia, valmentajia, faneja ja muita jotka ovat mukana jollain tapaa olleet. Koppiin on aina ollut kiva tulla ja läppä on lentänyt. Kiitos kuuluu toki myös kaikille vastustajille tasaisessa 4. divarin lohkossa.
Kirjoittaja:
Vesa Pykälistö,
pelaaja, valmentaja, pelaajavalmentaja, intohimoinen salibandyukkeli ja saunailtavastaava